Osallisuus muodostuu vastavoimana ulkopuolisuuden kokemukselle

Artikkeli osa Kestävä kaupunkikehitys -juttusarjaa.publishedVersio

Kestävää elinympäristöä rakentamassa 2030 Ympäristöministeriön tulevaisuuskatsaus

Ympäristöministeriön tulevaisuuskatsauksen taustalla on ministeriön skenaariotyö ja valtioneuvoston muutostekijät. Katsaukseen valikoitui teemat: ’Hyvä ympäristö ja monimuotoinen luonto’, ’hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta’ ja ’kestävä kaupunkikehitys’. Teemoja tarkastellaan tavoitellun tulevaisuuden sekä ’entä jos’ uhkien kautta, sekä esitetään muutospolkuja kohti tavoitteita. Lisäksi on tunnistettu muutoksen mahdollistajia. Tavoitellussa tulevaisuudessa Itämeren ja vesien hyvä tila on saavutettu, luonnon monimuotoisuuden kato on pysäytetty, ympäristöriskit hallitaan ja elinympäristö parantaa ihmisten hyvinvointia. Suomi on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. Kiertotalous uudistaa yhteiskuntaa ja luonnonvaroja käytetään kestävästi. Kaupunkiseudut lisäävät alueiden kestävää kasvua ja lähiympäristöt ovat sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä. Rakennusten elinkaari on vähähiilinen ja asuntoja on eri väestöryhmien tarpeisiin kysyntää vastaavasti. Kehitys kaupunkiseutujen ja maaseudun välillä on toisiaan tukevaa. Muutospoluissa korostuu tarve säädösmuutoksille kuten luonnonsuojelulain, vesilain sekä maankäyttö-ja rakennuslain uudistamiselle ja toissijaisen ympäristövastuujärjestelmän kehittämiselle. Vapaaehtoisia sopimuksia tulee rinnalla kehittää. Suomen tulee tavoitella nykyistä kunnianhimoisempia ilmastopolitiikkaa. Kiertotalouden edellytyksiä tulee vahvistaa ja muoveihin liittyviä ongelmia ratkaista. Lupa- ja valvontamenettelyjä on tarve digitalisoida. Asuntopolitiikan pitkäjänteisyyttä tulee parantaa

Oulun seudun lähijunaliikenteen tukeminen maankäytön suunnittelulla ja liityntäliikenteellä

Tiivistelmä. Kaupungistumisen jatkuessa ja kaupunkien liikennemäärien kasvaessa joukkoliikenne on globaalisti yhä tärkeämmässä roolissa kestävän kehityksen edistämisessä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lähijunaliikenteen tukemista maankäytön suunnittelulla ja liityntäliikenteen kehittämisellä. Tapaustutkimuksena toimii Oulun seudun lähijunahanke. Tutkielman tavoitteena on tuottaa lisää tutkimustietoa Oulun seudun maankäytöllisestä ja liikenteellisestä nykytilasta sekä kehityspotentiaalista lähijunaliikenteen näkökulmasta. Tutkielma jakautuu teoria- ja empiriaosioihin. Teoriaosiossa käydään läpi aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta ja olennaisia käsitteitä. Empiirisenä aineistona toimivat haastatteluaineisto ja dokumenttiaineisto. Haastateltuihin kuuluu Oulun seudun kuntien viranhaltijoita, asiantuntijoita Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta sekä yksi asiantuntija Pohjois-Pohjanmaan liitosta. Haastateltuja on yhteensä 12. Dokumenttiaineistoon sisältyy erilaisia Oulun seudun kuntien maankäyttöön ja liikenteeseen liittyviä kaavoja, selvityksiä, tilastoja sekä strategioita. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on sisällönanalyysi. Asumisen, palveluiden ja työpaikkojen keskittäminen asemaseuduille luo lähijunalle matkustuspotentiaalia ja tukee lähijunaliikennettä. Liityntäliikenteen tulee olla toimivaa, jotta lähijunaliikenne näyttäytyisi houkuttelevana vaihtoehtona henkilöautoilulle ja palvelisi mahdollisimman suurta osaa kaupunkiseudusta sekä sen asukkaista. Oulun seudulla yksi suurimmista haasteista lähijunaliikenteen kannalta on kaksoisraiteen puute seudun pääradalla. Pääradan ratakapasiteetti on niin täynnä, että lähijunaliikenteen aloittaminen on nykytilanteessa haasteellista tai mahdotonta. Olemassa olevat juna-asemat ja kaupunkiseudun nauhamainen rakenne kuitenkin tukevat lähijunahanketta. Lähijunaliikenne voisi olla toimiva ja kestävä liikkumismuoto Oulun seudun kuntien välisessä liikkumisessa. Tämä edellyttää kuitenkin kaksoisraiteen rakentamista pääradalle sekä asumisen, työpaikkojen ja palveluiden voimakasta keskittämistä asemaseuduille. Pyöräily olisi potentiaalisin lähijunan liityntäliikenteen muoto, koska pyöräily on suosittua Oulun seudulla ja pyöräilyn olosuhteet ovat hyvät

Kaupunkien rooli kestävyysmurroksessa : Planetaarisen kaupungistumisen ja kaupunkien aineenvaihdunnan näkökulmat

Cities are increasingly profiling themselves as active agents within the transition towards sustainability. Despite many apparent efforts, discussion on “sustainable cities” has often focused on narrowly defined problems and ignored the interconnectedness of ecological, social, and economic issues that extend beyond the boundaries of formal city regions. Hence, this paper highlights the need for more systemic approaches, taking into account the multifaceted nature of urban sustainability. We use planetary urbanism, urban metabolism, and inclusiveness as conceptual lenses to demonstrate the embeddedness of cities in planetary ecological systems and social structures. We present four examples of urban initiatives that extend from strategic tools to practical urban planning in order to elucidate more holistic ways of thinking about and moving towards, urban sustainability. Our examination calls for rethinking prevailing ideas of cities as forerunners of sustainable development and highlights the need for collaboration for curbing potentially harmful socio-spatial divisions

Yhteinen ympäristömme 2020. Uudenmaan ympäristöohjelma

Uudenmaan alueella on vuonna 2007 noin 1,5 miljoonaa asukasta ja väestönkasvu jatkuu voimakkaana. Helsingin metropolialue on ainoa laaja asutuskeskittymä maassamme. Ympäristö kuormittuu ja yhtenäiset luontoalueet vähenevät. Toisaalta alueen luonto on erittäin monimuotoista. Ihmistoimintojen ja luonnon yhteensovittaminen sekä ympäristökuormituksen vähentäminen ovat Uudellamaalla haasteellisia tehtäviä. Uudenmaan ympäristöohjelmassa esitetään tavoitteet ja toimenpiteet alueen tasapainoiselle kehittämiselle luonnon ja ihmisen ehdoilla vuoteen 2020. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ja vaikutuksiin varautumista toteutetaan koko ympäristöohjelmassa sen eri painopistealueilla. Tavoitteena on, että Uudenmaan yhdyskuntarakennetta eheytetään ja asukkaille tarjotaan turvallinen, terveellinen ja viihtyisä elinympäristö. Liikenteen ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisella varmistetaan ekotehokas aluerakenne ja tasa-arvoiset liikkumisedellytykset sekä vähennetään autoriippuvuutta. Viheralueiden ja ekologisen verkoston jatkuvuus turvataan kaavoituksessa yli maakunta- ja kuntarajojen. Uudenmaan kaupunkiluonto, perinneympäristöt ja arvokkaat maisema-alueet kartoitetaan ja niitä hoidetaan suunnitelmallisesti. Energiantuotannon ja liikenteen päästöjen kasvu pyritään pysäyttämään. Pinta- ja pohjavesien suojelu otetaan huomioon maankäytössä, elinkeinotoiminnassa ja maa-ainesten otossa. Ympäristölle ja terveydelle haitallisimmat maa-alueet ja sedimentit puhdistetaan. Vaarallisten kemikaalien ja öljykuljetusten riskejä vähennetään

Sekoittuneet toiminnot kestävän kaupunkirakenteen kehittämisessä - Case Tampereen Kansi ja areena

Kaupungistuminen on ilmiö, joka haastaa kaupungit suunnittelemaan ympäristöään entistä kestävämmin kaupunkirakenteen hajaantumista välttäen. Huomio kiinnittyy rakennusten muotokieleen ja siihen, kuinka väestökehityksen aiheuttamaa vähentyvää kaupunkitilaa voidaan kehittää entistä viisaammin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan toimintoja sekoittavan kehittämisen eli mixed-use kestävyysvaikutuksia Tampereen Kansi ja areena -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Tutkimuksen kohteen Kansi ja areena -hankkeen voi nähdä edustavan kaupunkikehittämisen uutena paradigmaa, jossa erilaisten käyttötarkoituksen omaavat toiminnot yhdistyvät Suomessa ennennäkemättömällä tavalla raitiotien yhteydessä. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: Millaisten tekijöiden nähdään lisäävän kestävyyttä Kansi ja areenan sekoittuneiden toimintojen kompleksissa? Lisäksi kestävän kehityksen kolmeen ulottuvuuteen perustuen tarkentavia osakysymyksiä ovat: minkälaisia ekologisen kestävyyden elementtejä Kannen 1. vaiheessa ilmenee? Minkälaisia taloudellisen kestävyyden elementtejä Kannen 1. vaiheessa ilmenee? ja minkälaisia sosiaalisen kestävyyden elementtejä Kannen 1. vaiheessa ilmenee? Tutkimusta varten haastateltiin kolmea eri asiantuntijaa Tampereelta, joista kaksi toimi kunnan palveluksessa ja yksi suunnittelu- ja konsulttialan yrityksessä. Tutkimuksen keskeisimmän aineiston muodostivat haastattelut ja teoreettinen viitekehys. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analyysimetodina on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä soveltaen Jill Grantin ja Andy Couplandin mixed-use tavoitteiden strategiatyökalua. Tutkimuksen aineistossa esiin nousseet Kansi ja areenan kestävyystekijät kuvastavat pitkälti kaikkien kolmen mixed-use tavoitetasojen toteutumista. Keskeisimpinä faktoreina hankkeen areenatoiminnon sijainti liikenteen solmukohdassa, tilojen monikäyttöisyys ja toimintojen yhteensopivuus ilmensivät selviten mixed-use ensimmäistä tavoitetasoa maankäytön tehokkuutta. Toisaalta kestävyyden kolmen ulottuvuuden tarkastelussa voimakkaimmin aineiston perusteella painottuivat kestävyyden ekologinen ja taloudellinen näkökulma, sosiaalisten tekijöiden sulautuessa taloudellisten merkitysten alle. Sosiaaliseen kestävyyteen liittyvä löydös todentaa yleistä havaintoa taloudellisen kestävyyden ongelmallisuudesta kaupallisissa kehityshankkeissa sekä sen kestävyysvaikutusten todentamisen helppoudesta kestävyyden sosiaalisiin tekijöihin verrattuna, mikä oli tutkimuksen tärkeimpiä johtopäätöksiä. Toisaalta löydös heijastaa laajemmin kestävän kehityksen määritelmien ympärillä käyttävää keskustelua, jossa ilmiön haasteet on tunnistettu. Samaan aikaan Kansi ja areena -hankkeen toteutustapa on osoitus ajattelutavan muutoksesta kaupunkikehittämisessä, joka haastaa perinteisiä kaupunkirakennetta hajauttavia kehitysmalleja

Kestävän kaupunkikehityksen indikaattorit : YK:n kaupunkikehitysohjelman ja kestävän kaupunkikehityksen kansallinen seuranta

KEKANUA-hanke koostui kahdesta toisiinsa limittyneestä osiosta, joista ensimmäisessä koottiin Suomessa saatavilla oleva määrällinen tieto kansainvälisesti (YK-HABITAT) määriteltyihin uuden kaupunkikehityksen ohjelman (NUA) indikaattoreihin. NUA-indikaattorit on esitelty erillisenä julkaistussa Suomen maaraportissa. Toisessa osiossa luotiin ehdotus kotimaisesta kestävää kaupunkikehitystä mittaavasta avainindikaattorisarjasta. Kestävää kaupunkikehitystä tarkasteltiin seuraavien ilmiöiden kautta: 1) ilmastonmuutos 2) luonnon monimuotoisuus 3) ilmanlaatu 4) luonnonvarat ja kiertotalous 5) vesistöjen tila 6) kemikaalit ympäristössä 7) maankäyttö ja kaupungistuminen 8) terveys ja mielenterveys 9) yhdenvertaisuus, osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet 10) turvallisuus 11) toimeentulo 12) koulutus, tutkimus, kehitys ja yritystoiminta sekä 13) julkisen talouden kestävyys. Indikaattoreita on yhteensä 46. Kullekin ilmiölle pyrittiin valitsemaan tiivis, mutta edustava joukko indikaattoreita yhteisen tietopohjan luomiseksi. Päämenetelmänä oli tutkimuskirjallisuuden, olemassa olevien indikaattorikokoelmien ja muiden tietolähteiden kartoitus. Lisätietoa kerättiin ja arvioita varmennettiin laaja-alaisissa työpajoissa. Indikaattoreiden kehittämisessä kunnat ovat keskeisessä asemassa. Niiden tulisikin olla mukana myös indikaattoreiden testaamisessa ja metatietomäärittelyjen laatimisessa

Ekogentrifikaatio suomalaisessa kaupunkikehityksessä: Havaintoja Tampereelta

The politics of sustainable development has integrated as a part of Finnish urban development. Sustainable urban development measures, such as brownfield regeneration, public transit investments, urban greening and environmental protection are widely supported. Yet, these efforts unintentionally or sometimes intentionally cause social implications. Sustainable urban development sometimes goes hand-in-hand with gentrification, and may thus result to a sustainable city in which only affluent people can afford to live in. We analyse eco-gentrification in the Finnish context. Eco-gentrification means spatial socio-economic enhancement that is intentionally or unintentionally carried out by symbolic and/or material ecological improvements. We focus on three different examples of eco-gentrification in Tampere: eco-friendly urban densification, brownfield regeneration and green and historical neighborhood. We illustrate how central location, wide range of services, good public transit and environmental and scenic amenities cause residential differentiation. This dynamic increases the uniform social structure of distinguished neighbourhoods and decreases opportunities for social diversification in urban planning. Kestävän kehityksen politiikka on nivoutunut vauhdilla osaksi suomalaista kaupunkikehittämistä. Pääsääntöisesti kaupunkien kestävyys- ja vihertämistoimia kannatetaan, mutta kansainvälinen kirjallisuus osoittaa, että niillä on myös ennakoimattomia ja joskus tietoisiakin epätasa-arvoistavia sosiaalisia vaikutuksia. Samaan aikaan kun kaupunkikehittämisen argumenttina käytetään ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien ratkaisemista, on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kenelle kestävää kaupunkia tehdään. Vähähiilinen kaupunkikehitys voi tahattomasti luoda epätasa-arvoista asuntopolitiikkaa, ainakin kiihkeimmin kasvavilla kaupunkiseuduillamme. Analyysimme perustuu ekologisen gentrifikaation (ekogentrifikaatio) lähtökohtaan, joka tarkoittaa kaupungin vihertämis- ja kestävyystoimien aiheuttamaa asuinalueen tahatonta tai tahallista sosioekonomisen rakenteen muuttumista. Tarkastelemme kolmea Tampereen asuinaluetta, jotka ilmentävät erilaisia ekogentrifikaation muotoja. Näitä ovat 1) alueen täydennysrakentaminen, joka tuottaa alueelle lisää asukkaita, palveluja sekä ekotehokkuutta, 2) entisen teollisuusalueen puhdistaminen ja muuttaminen asuin- ja liikekäyttöön, sekä 3) asuinalueen arvostuksen korostuminen sen hyvin säilyneen viherympäristön ja historiallisen miljöön ansiosta. Pohdimme tekstissä, miten vihertämis- ja kestävyystoimet vaikuttavat suomalaisten asuinalueiden eriytymiseen kaupungin kasvaessa ja miten haasteellista asuinalueen sosiaalista sekoittamista on toteuttaa jälkeenpäin

Kiertotalouden kestävyyslupaukset : Espoon, Lahden, Tampereen ja Turun kaupunkistrategioiden vertailu

publishedVersionPeer reviewe